Pettymys

Tänään kohtasin pettymyksen. Luin blogin jossa kerrottiin että ylen haastattelussakin esiintynyt Sami Minkkinen eroaa vaimostaan ja on rakastunut uuteen naiseen.

Olen kovin hämilläni tästä. Kovin paljon en häntä ehtinyt seurata mutta  tykästyin hänen tyyliinsä niin parina kertana kun hänen esiintymistään seurasin.  Se mikä minua hämmentää, on seuraava: kovin kauan ei ole siitä kun Sami Minkkinen nousi julkisuuteen bloginsa ja pian entisen vaimonsa ansiosta (blogi käsittelee suurilta osin heidän parisuhdettaan).

Neljä vuotta kestänyt avioliitto menee poikki ja 3 kuukautinen lapsi ilman isää. Jotenkin olisin toivonut enemmän ihmiseltä joka on julkisuuteenkin noussut esimerkillisten näkemystensä ansiosta. Miksi tällainen äkillinen suunnanvaihto? Vai onko kyseessä jo pidempään alla muhinut tilanne? Olisin kaivannut hieman enemmän perusteluja Minkkiseltä, jotta voisin luoda näkemykseni hänestä ja hänen kirjoituksistaan uudelleen.

Voiko häneen kokemusasiantuntijana enää luottaa, vai onko hän ryvettynyt tekemänsä päätöksen perusteella?

Ainakin asemansa puolesta tämä tuli liian pian. Hänen julkisuutensa voi jäädä tähdenlennoksi jos ei onnistu korjaamaan koloa julkisuuskuvassaan. Kenties paremmat perustelut vaikealle päätökselle olisi paikallaan.

Parisuhteet ovat vaikeita. En väitä mitään. Ihmettelen vain äkillisyyttä ja ajan kohtaa. Varmasti Minkkinen itsekin tietää, että lapsen ensimmäisen vuoden aikana ei tulisi erota ja että pikkulapsiarki on raskasta. Varmasti hän tietää myös sen että vaikka tuntisi jotakuta toista kohtaan, niin aviomiehenä ja isänä hänellä on suurempi vastuu päätöksistään kuin vain parisuhteessa ilman lapsia. Lisäksi parisuhteessa tarvitaan tahtoa, avioliittovalassa kysytään  tahdotko rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä?

En sano että olisin expertti tai että tietäisin mitään mistään. Olenhan itsekin eronnut ja uudelleennainut. Korostan yrittämistä. Sitä että kun on yhteisiä pieniä lapsia ettei luovutettaisi niin helposti.

Voi olla tietenkin että taustalla on raskaita asioita joita ei nyt olla tuotu julkisuuteen. Se on ihan fine. Mutta heti uusi suhde? Henkilökohtaisesti en allekirjoita uuden suhteen aloittamista heti perää pitkän avioliiton jälkeen. Kenelläkään. Irtautuminen vie aikaa. Ja erossa asuminen voi kasvattaa näkökykyä asioille joita ei kenties ole nähnyt ollessaan lähellä, arjessa, kenties jumissakin vanhoissa urissa.

Käytän Minkkistä tässä esimerkkinä yleisesti herättääkseni keskustelua siitä että siirrytään niin nopeasti eteenpäin. Jätetään vanha taakse ja aloitetaan uutta ilman toipumisaikaa. Ilman tilaa prosesseille joita välttämättä ihminen tarvitsee kasvaessaan ulos tiiviistä ihmissuhteesta.

Isäni oli naimisissa 38 vuotta kunnes äitini kuoli. Puoli vuotta kuoleman jälkeen isä alkoi seurustella uuden ihmisen kanssa. En voi kuin miettiä: oliko se liian pian? Missä on tila surulle ja oman tien ja elämän löytymiselle?

Toivon kaikkea hyvää Minkkisen perheelle ja eritoten sitä että perheenpää miettii vielä ennenkuin tekee mitään hätiköityä. Rakkaudelta tuntuva juttu voi kuitenkin osoittautua ihastukseksi. Joka haalenee. Niinkuin haaleni minulla kun ihastuin moneen ihmiseen edellisessä avioliitossani. Ja niinkuin haaleni Munakoisoni ja minä blogin kirjoittajan avioliitossa tapahtunut ulkopuolinen ihastuminen.

Minä kutsun ihmisiä jotka elävät tavallisissa ja tylsissä avioliitoissa pitämään kiinni puolisoistaan ja tavoittelemaan onnea avioliitossaan. Parisuhdeterapia on tosi upea juttu.

Olen käynyt nykyisen mieheni kanssa pian 10 kertaa ja se on tehnyt todella hyvää. Edellisen kanssa en enää jaksanut, oli lähdettävä oman mielenterveyden takia. Nykyisen kanssa taistelen sillä vaikka meillä on vaikeaa, riitoja ja vaikka mitä muuta, niin me silti luotetaan toisiimme ja halutaan jatkaa yhdessä. Ja se on kuulemma kaiken ydin.